Mojitoa ja festivaalia

Pääsiäisloma oli ja meni, ja voin sanoa että oli hieman hankalaa kaivaa se hoitaja-identiteetti jostain esille koko viikon huruilun jälkeen. No, arjessa ollaan kiinni taas!

Kävimme viime viikon perjantaina Essin, Lauran ja Mirannan kanssa Plaza Espanyalla katsomassa Montjuicin suihkulähdettä ja siellä järjestettävää valoshowta.
Luulin, että esitys oli ainut laatuaan mutta niitä kuulemma järjestetään keväisin joka viikko torstaista sunnuntaihin. Show oli hieno musiikkeineen ja valoineen. Se kesti noin tunnin.
Ilman mukana ollutta viiniä ja herkkuja en kylläkään itse olisi tuntia jaksanut siellä istua. Oli se toki hieno ja hyvännäköinen illalla pimeällä.

Jatkoimme tyttöjen kanssa iltaa Lime Houseen El Bornin alueelle.
Bongasimme paikan Essin kanssa muutama viikko sitten, ja sen jälkeen siellä onkin tultu juotua muutama hassu Mojito. Maksaa 3e ja maistuu ihan viinalta.
Lime House on siitä tosi jees, että sielä on aina jotain random tyyppejä joille höpötellä. Kerran lähdimme Sannan kanssa sieltä brittien mukaan baariin nimeltä Magic. Mutta se on jo ihan toinen tarina ja se ei tänne blogiin kyllä taida päätyä..

Täällä on säät lämmennyt niin paljon, että olen päässyt rannalle biksuissa muutamana päivänä! Jes. Ihanaa! Työpaikkani on ihan rannalla, joten pääsen siitä aina helposti suoraan ottamaan artoa työpäivän jälkeen.

Sunnuntaina oltiin Essin ja Lauran kanssa Holi Festivaleilla. Se oli kyllä ehdottomasti yksi parhaimmista päivistä täällä!
Oli ihan mielettömän ihana päivä. Festareilta sai ostettua värillisiä jauheita joita heitellään ympäriinsä, lähinnä muiden ihmisten päälle. Mhehe. Ideana oli, että kaikkien pitäisi pukeutua valkoisiin. Festareilla musiikki soi, ihmiset bailas ja kalja oli halpaa (2e tölkki!! Suomen festarihinnat?!?!) Tapahtuma oli ilmainen.
https://www.youtube.com/watch?v=2TuN1SaaNMA

Osa vaatteista ei kyllä lähtenyt koneessa puhtaaksi, ja multa löytyy varmaan vieläkin päänahasta niitä värejä. Luulin seuraavana päivänä että oon tosi ruskettunu kunnes tajusin, että oon vaan edelleen tosi likanen niistä värijauheista. Nice try.

Here we go!

Meikäläisen rusketus.

#sairaalaelämää

Ensimmäinen kuukausi Barcelonassa on melkein jo kulunut. Tuntuu hassulta. Toisaalta tuntuu että siitä on ikuisuus kun tulin, mutta toisaalta tuntuu että olen ollut täällä vasta ihan pienen hetken enkä osaa kaupunkia (tai espanjaa) yhtään sen enempää kuin tänne tullessanikaan.

Harjoittelussa olen ehtinyt olla kaksi viikkoa. Olen yleiskirurgian osastolla, jossa on leikkauksesta tulleita potilaita. Hoitajan toimenkuvaan tällä osastolla kuuluu siis paljon haavanhoitoa, lääkkeiden jakoa ja kanylointia. Jes! Tähän mennessä jännittävintä mitä olen päässyt tekemään oli nenämahaletkun laitto potilaalle. Se tosin meni keuhkoihin, eli ei mennyt niinkuin strömsössä. Yritys erittäin hyvä 10!

Potilaiden kanssa kommunikointi on hieman haastavaa koska suurin osa potilaista on melko iäkkäitä eivätkä puhu englantia. Suurin osa heistä itseasiassa puhuu katalaania, joka kuullostaa espanjan ja ranskan sekoitukselta. Myös kaikki kirjaaminen osastolla tapahtuu katalaaniksi, joten minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista mahdollisuutta osallistua tähän. 

Näkymä osastolta, ei paha ollenkaan.

Viime postauksessa kirjotin, että opettajani vaativat minulta täydellistä espanjankielen taitoa viikonlopun jälkeen. Se nyt ei tietenkään ole mahdollista (idioottimaista minulta edes todeta se tähän) mutta tuntuu kyllä että kehitystä on tapahtunut tosi paljon. Ehkä uskallusta ei ole tarpeeksi puhua sitä niin paljon kun osaa, mutta töissä kaikki puhuvat minulle espanjaa koko päivän ja pysyn kuitenkin aikalailla kartalla mitä tapahtuu!
Se kyllä tuntuu hassulta kun ei sitä nimenomaista kielitaitoa ole niin paljon että voisi ottaa osaa keskusteluun tai vastata kovin pitkästi. Sen takia tuntuu välillä että ne työkaverit ajattelee että olen jotenkin vajaa-älyinen kun nauran mukana kun ne nauraa, hymyilen vaan ja toistelen sanoja sí,vale. Sí sí sí. No, ei haittaa.

Tällä viikolla täällä on ollut meneillään Semana Santa eli pääsiäisviikko. Olen siis ollut lomalla koko viikon, tiistaina taas jatkuu harjoittelu. Lomalla olen lähinnä tutustunut Barcelonan yöelämä  tarjontaan ja vertaillut viinien hintoja. Mhehheh. Kaikki muu kulttuuri ja hengelliset menot on nyt kyllä siis jäänyt väliin tältä tytöltä tällä lomalla.

Ikävä teitä kaikkia rakkaita sielä kotona<3 Täällä kaikki hyvin.

Sí, comprendo.

Nonniin. Muutama päivä Barcelonassa on vierähtänyt aika hujauksessa.
Kämppä todella on juuri sellainen kun pitikin ja Pedro kiltisti odotteli minua avain kädessä. Eli siltä osin kaikki erittäin hyvin! Huone on iso ja tähän luksukseen kuuluu oma erittäin suloinen parveke.

Viiniparveke. Tervetuloa kamut, viinipullo maksaa 2e!

Kun matkustin tänne, diagnosoin itselleni angiinan. Mietin, että Barcelonassa varmasti saa antibiootteja ilman reseptiä. En vielä edes tiedä mihin lääkäriin mun pitäisi mennä jos sellaiselle on tarvetta.
Menin lähimpään apteekkiin kyselemään antibiootteja angiinaan, mutta apteekkisetä sanoi että tottakai täytyy olla resepti. Hän ystävällisesti neuvoi minua lähimmälle lääkäriasemalle.
Menin sinne, mutta se oli yksityinen enkä juuri siinä kohtaa muistanut mitä matkavakuutukseni kattaa, joten katsoin parhaakseni etsiä julkinen lääkäriasema. Sain osoitteen sinne ja lähdin etsimään. En todellakaan tiennyt kuljinko edes oikeaan suuntaan koska sain ohjeet espanjaksi.
Mietin, että en varmana mene lääkäriin tämän asian takia. Tajusin, että mun täytyy kuvitella olevani Blair Waldorf ja manipuloida ihmisiä.
Päätin kokeilla onneani uudemman kerran, ja poiketa toiseen apteekkiin. Siellä ystävällinen apteekkisetä antoi minulle antibiootit ihan ilman minkäänlaista reseptiä.
Blair Waldorf toimii, kokeilkaa! Saatte mitä haluatte.

Sain myös kuitin apteekista antibiooteista.

Samana päivänä kävin hankkimassa itselleni metrokortin, ja seikkailin tieni keskustaan ja Barcelonetalle.
Kävin syömässä, aurinko paistoi ja tämä neito oli hymy korvissa. Kävelin ympäriinsä, menin kaikille mahdollisille pikkukujille ja ai että se oli ihanaa. Ei ollut aavistustakaan missä olin mutta se ei haitannut koska aurinko paistoi ja näin jokapuolella saippuakuplia,hattaroita ja perhosia.
Ja retkeni päätteeksi löysin kotiin! Unbelivable.

 

Ensimmäinen kauppareissu. Apua.
Asuntoani vastapäätä on semmonen sopivan kokoinen supermarketti. Kun olin sielä kaupassa en todellakaan tiennyt mitä ostaa! Vaikka samanlailla täälläkin voi tehdä ruokaa kun kotona?!
Mua nauratti kaupassa omaa hölmöyteni mutta se ei auttanut yhtään mun ostoslistaa. Tuntui tosi hankalalta osata ostaa mitään, kun aina kotona käy samassa kaupassa ja sielä on ne tietyt tutut tuotteet.
Lopulta osasin ostaa nuudeleita, jugurttia ja kananmunia. Köyhää. Jos ei muuta niin tulee ainakin halvaksi nämä kauppareissut täälä. Enskerralla tsemppaan.
Tänään Pedro opetti mua käyttämään meidän kaasuhellaa joten nyt todellakin osasin jopa paistaakin niitä kananmunia!

Kävin tänään koululla, joka on vastaanottava kouluni, eli yhteistyökoulu Tamkin kanssa.
Opettajat oli hyvin järkyttyneitä, kun sanoin etten juurikaan puhu espanjaa, ymmärrän suurpiirteisesti mutta puhua en osaa paitsi perusjutut. Sain ripityksen siitä, että en voi tehdä harjoittelua täälä, jos en osaa espanjaa.
Tämän jälkeen kuuntelin 45 minuuttia, kun he espanjaksi kertoivat minulle käytännön juttuja harjoitteluista ja muista asioista. Ymmärsin tästä keskustelusta noin 20% mutta jossain vaiheessa ymmärsin, että parempi teeskennellä että ymmärtää, ettei tule enempää vihaisia kommentteja ja rumia katseita. Asettelin kasvoilleni parhaimman "ymmärrän" ilmeeni ja toistelin sanaa sí noin 30 kertaa keskustelun aikana.
Lopputuloksena kuitenkin se, että espanja olisi nyt opittava maanantaihin mennessä. Se oli kyllä hyvää kummelikamaa.
Maanantaina alkaa harjoittelu kirurgisella osastolla, onnea vaan meikäläiselle sinne!

Tiivistelmä tästä kaikesta: Kämppä on tosi jees, antibiootteja saa apteekista kun kuvittelee olevansa Blair Waldorf, en osaa käydä kaupassa ja opiskelen espanjan maanantaihin mennessä.

Adíos y besos!

11 days to go

Sairaanhoitajaopiskelija, 21, Tampere. Kuten olen jossain muussakin yhteydessä saattanut kuvaillut itseäni; "Mielestäni nuoruutta ei saa tuhlata ja sen takia olen spontaani seikkailija ja yleinen hassuttelija." Nyt pääsette seuraamaan jännittävää elämääni (...) ja seikkailujani Barcelonassa kolmen kuukauden ajan. Olen lähdössä sinne vaihtoon suorittamaan harjoitteluja. Eli perus opiskelijavaihto koulun kautta, mutta en käy kohdemaassa koulua vaan olen harjoittelussa.
Tulen näkemään paikallista sairaalaelämää, kotisairaanhoitoa ja vaikka mitä muuta Barcan pelaajien pukukopista nuhjuisiin tapasbaareihin ja hienoihin viini-illallisin. Toivossa on hyvä elää. Jep.

Minut tuntevat ihmiset saattavat tietää, että olen aina hukassa. Ihan lost siis. Se olen minä, joka aina Tampereella ajelee yksisuuntaisia väärään suuntaan, eksyy navigaattorillakin, istuu kerrostalojen parkkipaikoilla lopulta tuhertamassa itkua kun on niin hukassa.
Siksi siis blogin nimi. Saa nähdä kuinka tälle neidolle käy Barcelonassa. Ei ole kuin kartta kädessä ja sanakirja toisessa. Hyvä tulee sanon minä. Naurattaa jo valmiiksi.

Lähtöön on 11 päivää, ja ei kyllä yhtään edes tunnu että olisin lähdössä minnekkään. Viime aikoina on ollut niin paljon kaikenlaista muuta hässäkkää, että tämä vaihto on jäänyt ajatuksissa vähän taka-alalle.
Kaikki asiat on kuitenkin aikalailla järjestyksessä. 10.3. kun koneeni laskeutuu Barcelonan kentälle, hyppään taksiin ja hurautan uudelle kämpälleni. Kämppiksinä minulla on Pedro, 28, ja hänen vielä toistaiseksi anonyymi ystävättärensä.
Hankin kämpästä huoneen itselleni Facebookin kautta, joten todella toivon, että Pedro oikeesti odottaa minua sielä hymy huulillaan, avain kourassa. Pitäkää peukkuja kamut!